Hopeapajun hevosmäärä sen kuin paisuu paisumistaan, eikä loppua näy. Uusimpina hankintoina talliin saapuivat yksipolviset holsteinorit Vallu, Saku ja Drako, kaksi ensimmäistä Contenemon kasvatteja ja viimeinen Skurvashin hieno kasvatti, joka on jo nyt omistajansa silmäterä – vaikka ei vielä ole edes syntynyt. Omiakin kasvatteja on alkuvuodelle suunniteltu taas kymmenkunta, niistäkin suurin osa tulee jäämään kotiin kuten tavallista. Lisäksi himottaisi ostaa muutama suomalainen puoliverinen, niin saisin senkin rodun kasvatustoiminnan alkamaan.
Mitä tällä on sitten tekemistä tallin hoitajatoiminnan kanssa? Kasvava hevosmäärä vaatii luonnollisesti enemmän aikaa, erityisesti kilpailemisen ja sivujen päivittelyn osalta. Uusien hevosten sivujen rakenteleminen, kuvien etsiminen ja astutusten suunnittelu ovat aikaa vievää puuhaa, ja kaikki tämä aika on pois hoitotarinoiden kommentoinnista ja hoitajille suunnatun toiminnan järjestämisestä. Itselleni Hopeapaju on kuitenkin ennen kaikkea siittola ja kilpahevosteni koti, jolloin hevosten ja kasvatustoiminnan hoitaminen menee hoitajatoiminnan edelle, valitettavasti.
Omatuntoni kolkuttaa joka kerta, kun kommentoin jonkun hoitotarinan huolimattomasti tai kun kaappien päivittäminen venyy ja venyy. Kuitenkin haluaisin antaa hoitajille sen ajan, jonka he ansaitsevat, enkä vain vastentahtoisesti pakon sanelemana suoritettua tarinoiden pikalukua ja kommentointia. Olen itsekin hoitanut muiden hevosia ja tiedän miten paljon, ainakin itselleni, merkitsevät tallinomistajan antamat kommentit. Hyvät ja innostavat, ajatuksella kirjoitetut vastaukset hoitotarinoihin kannustavat hoitamaan uudestaan, usein ja huolella. Olen aina yrittänyt kaivaa tarinasta esiin jotain kommentoitavaa, vaikka siellä ei sellaista kamalasti olisikaan. Lähiaikoina olen kuitenkin huomannut laiskistuneeni. En enää jaksa kirjoittaa tarinoihin kunnon kommentteja. Ilmiselvät kirjoitusvirheet tai vastaavat saatan mainita ja jotain positiivista tarinasta yritän aina sanoa, mutta muuta en yksinkertaisesti jaksa.
Viime päivinä olen kovasti miettinyt tallin hoitajatoiminnan tulevaisuutta päätymättä mihinkään ratkaisuun. Toisaalta en koe reiluksi hoitajia kohtaan jos ylläpidän hoitajatoimintaa väkisin, ilman todellista kiinnostusta sitä kohtaan, toisaalta en millään raaskisi lopettaa hoitajatoimintaa. Hoitajat tuovat kuitenkin oman viehätyksensä tallin arkeen ja ainahan on mukavaa, kun tallilta löytyy aktiivisia kävijöitä.
Todennäköisesti en ole, aivan heti ainakaan, lopettamassa hoitajatoimintaa, sen verran vakiintunutta se tällä hetkellä on. Hoitajilta minun on kuitenkin pyydettävä anteeksi ajoittaista laiskuuttani. Välillä aika ei vain riitä kaikkeen, ja kuten jo sanottu, tallin hevoset ja kasvatustoiminta menevät tällä hetkellä hoitajien edelle. Tämä tarkoittaa sitä, että hoitajatoiminta kärsii välttämättä välillä, varsinkin silloin kun aika on muutenkin kortilla. Jos hoitajat kuitenkin jaksavat satunnaisia pitkähköjä viiveitä tarinoiden lukemisessa ja kommentoimisessa, jatkan itse enemmän kuin mielelläni hoitajatoiminnan ylläpitämistä.
